Albumilta löytyy kaksitoista eri artistien tulkintaa suomalaisista klassikkokappaleista. Kappaleet kuvastaa erittäin hyvin albumin teemaa sekä nimeä.

Sivulla on listattuna kappaleet 7-12 ja kerrottu niistä lyhyesti. Albumin kuusi ensimmäistä kappaletta sekä tiedot niistä löydät toiselta sivulta.

7. Anna Eriksson – Murheellisten laulujen maa

Anna Eriksonilla on upea ääni, mahtava tapa tulkita kappaleita omalla tyylillänsä. Poikkeusta ei tehdä tässäkään, kun Anna tulkitsee Eppu Normaalin kappaleen Murheellisten laulujen maa. Tässä on yksi parhaiten tätä albumia kuvaavia kappaleita.

8. Paula Vesala & Olavi Uusivirta – Pimeä tie, mukavaa matkaa

Paula Vesala ja Olavi Uusivirta on upea duo laulamaan tämän kyseisen kappaleen. Kappaleessa on niin paljon syvää tunnelmaa, kun sen kuuntelee ettei tiedä mitä ajattelisi.

Onhan kappaleessa valtavan surullinen tarina, mutta juuri siksi se tälle albumille sopii ja oikeastaan kuuluukin.

9. Jonna Tervomaa – Tyhjää

Tyhjää on kaunis kappale ja vielä kauniimpi se on jollain tavalla, kun sen tulkitsee Jonna Tervomaa. Tässä on ehdottomasti yksi omia suosikkejani tällä albumilla.

10. Tuomari Nurmio – Elämän valttikortit

Tuomari Nurmio on myös tulkinnut ja laulanut kaksi eri kappaletta tälle albumille. Se ei missään tapauksessa ole väärin sillä jotenkin Nurmion tyyli ja tulkinta suorastaa sopii synkkiä teemoja hehkuvalle albumille. Ja tarkoitan sopimista nimenomaan hyvällä tavalla.

11. Paula Vesala & Mira Luoti (PMMP) – Maria Magdalena

PMMP, Paula ja Vesa tai Paula Vesala ja Mira Luoti, ihan miten vain. Tässä on joka tapauksessa niin pirteä ja mahtava kaksikko tulkitsemaan eri kappaleita ettei melkein paremmasta väliä. Maria Magdalena saa mahtavan uuden tyylin ja tulkinnan tämän tehokaksikon käsittelyssä.

12. Ville Valo & Tommi Viksten – Kun minä kotoani läksin

Myös Ville Valo on tehnyt kaksi eri kappaletta tätä albumia varten. Tässä kappaleessa Ville tulkitsee duona Tommi Vikstenin kanssa legendaarisen Kun minä kotoani läksin kappaleen.

Tulkinta on jotenkin erikoinen, mutta silti jotenkin sellainen, että se on pakko kuunnella useampaan kertaan.